”Koita nyt painaa sitä kaasua!”, ”V#t&#u* aja nyt sitä autoa!”. Huomaatko huutavasi kuuroille korville liikenteessä? Uskon, että aika moni meistä karjuu autoa ajaessaan sille hitaalle edessä ajavalle autoilijalle, joka ei ymmärrä ajaa liikennerajoitusta vastaavalla nopeudella, tai sille joka jarruttaa jokaisessa mutkassa tai kääntyy risteyksessä liian hitaasti. Myönnän itsekin huutavani toisinaan, mutta miten turhaa se onkin!
Enemmän minulla on kokemusta pelkääjän paikalla istujasta, joka saa ihan liian usein kuunnella sitä kuskin ärjymistä muille autoilijoille, joilla ei pitäisi olla korttia koska he eivät osaa ajaa. Voin sanoa, että kyydissä istujana sitä ei ole yhtään kiva kuunnella. Se on vielä turhempaa kuin itse turhaan huutaminen.
Viritä hermosi autoiluun
Niin. Sinä ratin takana uhoaja. Mitä jos virittäisit hermosi ”ajomoodiin” jo heti ratin taakse istuessasi? Tiedät varmasti varsin hyvin, että siellä liikenteessä voi ihan aina olla niitä hidastelijoita, kaahailijoita, jarruttelijoita ja sunnuntai-ajelijoita. Ja mitä sitten, jos joku ajaa hitaasti? Huutaminen kuuroille korville ei auta ketään. Auton sisällä läsnäolijoille kuskin riehuminen ei ole hyväksi. Se pilaa hyvän mielen, ja saa aikaan levottomuutta. Jos matkassa on lapsia, heistäkin saattaa tulla tulevaisuudessa ratin takaa huutelijoita.
Toisille autoilijoille uhoaminen oman auton turvassa ei toki vahingoita ketään, ja parhaimmillaan se onkin hyvää tunteiden purkamisen terapiaa. Ehkäpä kaikki rattiraivoilijat purkavatkin patoutuneita tunteitaan tätä kautta pihalle? Jos näin, hyvä. Se kanssamatkustajien kohtalo vaan harmittaa minua, koska ainakin itsessäni se herättää halun tulistua kuskille ja alkaa huutamaan hänelle, että ole hiljaa.
Mikä olisi ratkaisu lempeämpään rattiraivoon?
