Jos sinulla on lapsia, oletko elänyt yhtäkään päivää niin, että nuo ihanat päivänpaisteet eivät olisi ottaneet päähän? En usko että olet. Tosin luulen, että sinä päivänä kun lapset lentävät pesästä, he ehkä lakkaavat ärsyttämästä niin usein? Heitä alkaa kaipaamaan kenties.
Lapset ärsyttävät, niin omat kuin muiden ja se on ihan normaalia. Kaikki läheiset ihmissuhteet taitavat olla muodoltaan sellaisia viha-rakkaus-suhteita joissa on hyviä päiviä ja huonoja päivä ja jotakin niiden yhdistelmiä. Lapset oppivat asioita kokeilemalla rajojaan, ja sehän se vasta ärsyttääkin, ja VITUTTAA, kun samat asiat täytyy sanoa kerta toisensa jälkeen, eikä mikään välttämättä mene silti perille. Rajat ovat kuitenkin rakkautta, niitä tarvitaan. Joten se kaikki vitutus mitä koet lastesi takia, on hyödyllistä!
Mikä avuksi, kun lapset ottavat päähän?
Toisinaan olen huomannut itse vanhempana, että melkein mikään ei auta. Kun räjähtää niin räjähtää. Mutta tuosta tuohtuneesta tunnetilasta pääsee kyllä pikaisesti poiskin niin, ettei tarvitse kiukutella koko perheelle loppupäivää tai pahimmassa tilanteessa päivien ajan.
Vinkit hetkiin, joissa lapset saavat mielen raivon partaalle
- Pysähdy ja hengitä syvään.
- Poistu hetkeksi tilanteesta, joka ärsyttää
- Anna hetki aikaa omille ajatuksillesi ulkona, toisessa huoneessa, vaikka vessassa jos muuta paikkaa ei ole!
- Muistuta itsellesi että lapset ovat lapsia. Olit itsekin varmasti aika ärsyttävä pienenä.
- Käy tilanne tai asia läpi lempeästi ja rauhallisesti. Siirtykää päivässä eteenpäin. Elämä jatkuu.
